Sukutaulu

i. Khrabroye Serdtse oli komea ja suuriliikkeinen 164cm korkea punarautias budjonnyinhevosori. Ori oli älykäs ja monipuolinen ratsu. Nuorena ori kävi paljon näyttelyissä ja se kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle. Myöhemmin Khrabroye Serdtse niitti mainetta ja kunniaa ympäri Venäjää ja naapurimaita napsien ruusukeen jos toisenkin. Orin kilpa-ura kuitenkin katkesi valitettavaan jalkavammaan, mutta se ei estänyt orin käyttöä jalostuksessa. Hevonen jätti jälkeensä 14 varsaa, joista jokainen on menestynyt enemmän tai vähemmän kenttäratsastuksessa. Ori menehtyi auto-onnettomuudessa 19-vuotiaana.

ii. Serdtse L’va oli 167cm korkea ruunikko budjonnyinhevosori, joka kilpaili menestyksekkäästi esteillä ympäri Euroopan ja oli haluttu hevonen jalostuksessa. Orin kuvataan olleen tulinen, mutta hallittavissa. Serdtse L’valla oli juuri sopivasti tulisuutta ja rohkeutt, mutta samalla se oli myös todella turvallinen ratsu. Ori kilpaili kenttäratsastuksessa ja se loisti jokaisessa osakokeessa enemmän tai vähemmän. Jälkeläisiä orilta löytyy hienot 21 kappaletta ja niille ori on periyttänyt periksiantamattomuutta ja rohkeutta ottaa haasteet vastaan. Serdtse L’va kuoli vanhuuteen kunnioitettavassa 30 vuoden iässä.

ie. Besstrashnyy oli sievä 162cm korkea rautias budjonnyinhevostamma. Tamma oli kiltti käsiteltävä ja ratsuna se oli lähes lastenkin käsiin sopiva hevonen, joskin saattoi erityisesti vieraissa kisatilanteissa olla säikky. Besstrashnyy kilpaili esteillä, mutta napsi muutamia sijoituksia myös koulukentiltä. Tamman kuvattiin olevan lempeä, mutta periksiantamaton. Hevonen työskenteli pitkäjänteisesti ja hyppäsi rohkeasti. Besstrashnyylla oli loistava ja lennokas hyppytyyli ja se löysi aina oikeat ponnistuskohdat. Jälkeläisiä tamma jätti jälkeensä kolme kappaletta ennen kuin tamma jouduttiin lopettamaan selkävamman takia.

e. Vishnya oli vaaleanrautias 158cm korkea budjonnyinhevostamma Venäjältä, joka kiersi monet kenttäkilpailut Euroopassa. Vishnyan kuvataan olleen voimakastahtoinen ja rohkea tamma, jonka kanssa mentiin esteistä yli vaikka jalat poikki. Missään hevonen ei antanut periksi. Hevonen piti päänsä joka asiassa, mikä tekikin siitä hieman hankalan käsitellä. Hevosella oli loistava ja lennokas hyppytyyli ja tamma oli kaikin puolin muutenkin täydellinen esteratsu. Tamma joutui kuitenkin jättämään kilpailu-uransa kesken ja siirtyi siitokseen. Jälkeläisiä tamma jätti jälkeensä neljä kappaletta. Hevonen kuoli vanhuuteen 28-vuotiaana.

ei. Almaz Gruboy oli vaaleanrautias, 160cm korkea budjonnyinhevosori. Sillä kisattiin aktiivisesti ja hyvällä menestyksellä kenttäratsastuksessa aluetasolla. Almaz Gruboy oli tunnettu ilmavista ja suurista liikkeistään sekä lennokkaasta hyppytyylistä. Luonteeltaan ori oli rohkea ja energinen, mutta ystävällinen ja lempeä. Ori työskenteli pitkäjänteisesti ja hevonen oli loistava treeni- ja kisakumppani. Se oli todella suosittu jalostusori, ja periytti suurelle osalle noin 30 jälkeläisestään paljon hyvää liikettään ja herttaista luonnetta. Almaz Gruboy kuoli vanhuuteen 28 vuoden ikäisenä.

ee. Samaya Yarkaya Zvezda oli rautias, 157cm korkea budjonnyinhevostamma, jolla kisattiin esteratsastuksessa 120cm tasoa kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Samaya Yarkaya Zvezda oli luonteeltaan voimakastahtoinen ja päättäväinen, mutta ystävällinen ja herttainen. Vaikka tamma kilpaili lähinnä esteiden parissa, ei se ollut huono suorittamaan koulukiemuroitakaan. Tamma olikin ratsuna todella monipuolinen ja mukava. Jälkeläisiä tamma jätti jälkeensä kolme kappaletta, ennen kuin menehtyi valitettavassa auto-onnettomuudessa vain 18-vuotiaana. © Dimma

• Jälkeläiset
• Kilpailumenestys
• Päiväkirja

• Syntynyt	Varsa	Isä	Omistaja
  04.01.2017	t. Priton Klavdiya	Zolotoi Vek	Priton Budyonnys
  09.03.2018	o. Priton Groza	Grigori	Priton Budyonnys

• KERJ - 42 sijoitusta, 0 Cup-sijoitusta

  21.03.2017 Zurück, helppo 1/49 16.03.2017 Turmeltaja, CIC1 1/30 15.03.2017 Zurück, helppo 4/49 15.03.2017 Kaunovaara, CIC1 5/40 15.03.2017 Mörkövaara, CIC1 4/30 14.03.2017 Mörkövaara, CIC1 4/30 12.03.2017 Gateaway, CIC1 6/40 12.03.2017 Hengenvaara, CIC1 4/30 11.03.2017 Gateaway, CIC1 3/40 11.03.2017 Mörkövaara, CIC1 4/30 09.03.2017 Hukkapuro, CIC1 2/30 08.03.2017 Turmeltaja, CIC1 5/30 08.03.2017 Hengenvaara, CIC1 1/30 07.03.2017 Hukkapuro, CIC1 3/30 07.03.2017 Hengenvaara, CIC1 1/30 07.03.2017 Hengenvaara, CIC1 5/30 05.03.2017 Gateaway, CIC1 3/40 04.03.2017 Hukkapuro, CIC1 1/30 04.03.2017 Hengenvaara, CIC1 5/30 03.03.2017 Hengenvaara, CIC1 5/30 03.03.2017 Hengenvaara, CIC1 5/30

  22.02.2017 Erkinheimot, helppo 3/50 21.02.2017 Kievarinkuja, CIC1 5/30 20.02.2017 Romlly, CIC1 5/37 19.02.2017 Mörkövaara, CIC1 1/30 17.02.2017 Mörkövaara, CIC1 5/30 17.02.2017 Kievarinkuja, CIC1 1/30 16.02.2017 Romlly, CIC1 5/37 15.02.2017 Mörkövaara, CIC1 2/30 14.02.2017 Mörkövaara, CIC1 1/30 12.02.2017 Metsovaara, CIC1 5/40 11.02.2017 Cadogan Ponies, CIC1 span>1/40 11.02.2017 Metsovaara, CIC1 3/40 06.02.2017 Mörkövaara, CIC1 4/30 04.02.2017 Mörkövaara, CIC1 1/30 26.01.2017 Priton Budyonnys, CIC1 4/40 24.01.2017 Priton Budyonnys, CIC1 6/40 30.11.2015 Holmberg, CIC1 3/40 22.11.2015 Holmberg, CIC1 6/40 21.09.2015 Pirunkorpi, CIC1 3/36 20.09.2015 Pirunkorpi, CIC1 1/36 19.09.2015 Pirunkorpi, CIC1 3/36

• 26.07.2018 Päiväkirjamerkintä, kirjoitti Jannica

  Viva tuntuu olevan innoissaan päästyään maastoesteille kesken hellejakson. Teen verryttelyä reippaassa tahdissa laukaten läheisellä sänkipellolla, josta on jo heinätyöt tehty. Aloitamme myös hyppäämään pientä ristikkoa ja matalaa maastoestettä, jotka sinne on pystytetty verryttelyä varten ratsukoille. Sarqqu nostaa verryttelyestettä hieman ja sen muutaman kerran tultuamme molemmista suunnista lähdemme suuntaamaan kohti varsinaisia maastoesteitä. Aloitamme hyppäämisen perinteisesti pienellä tukilla, joita on kolmea kokoa. Maastoreitti ei ole minulle ennestään tuttu, joten Viva sopii kuin nakutettu hommaan varmana hyppääjänä, joka tietää kyllä minne suunnata. Seuraavaksi otamme toisesta suunnasta matalinta tukkia, jonka jälkeen Sarqqu sanoo, että voisimme siirtyä keskimmäiselle jo. Ensimmäisistä lähestymisistä asti hyppy kulkee hyvin, tamma on melkein jopa automaatti, tarvitsee vain istua kyydissä ja näyttää minne seuraavaksi mennään. Ihan matkustamaan ei kuitenkaan selässä pääse, sillä ratsastajan tehtävä on tietenkin tukea lähestymisissä ja näyttää ponnistuskohdat. Otamme helppoa pientä rataa tukeilla tehden lähinnä ympyrällä työskentelyä, koska radan alussa on siihen sopivasti tilaa. Lähdemme tämän jälkeen tutustumaan loppurataan kävellen antaen Vivalle pienen hengähdystauon hellekeliltä, vaikka rata mukavasti varjoisessa metsässä sijaitseekin.

  Pienen tauon jälkeen aloittelemme risuesteeltä, josta matka jatkuu kohti maahautaa. Rohkea ratsu suuntaa myös muitta mutkitta vesiesteelle, vaikka itseäni se hieman jännittääkin, toisaalta tänään on kyllä mukavan viileä vesi varmasti varjoisassa vesihaudassa, mikäli sinne sattuisi kyydistä jäämään.. Näin ei kuitenkaan (valitettavasti vilvoittelun kannalta) käy, vaan matka jatkuu kiltin tamman kanssa myös vesiesteen jälkeen yhtä matkaa. Banketti tulee näkyviin ja tamma selättää sen hyvin suunnaten reippaasti kohti mökkiä, joka on aina ollut oma lempparini maastoesteillä. Mökki on tehty radalle tallin pienoiskokona ja se on kodikkaan näköinen, melkein kuin nukketalo. Lopuksi teemme itsenäistä verryttelyä vielä pellolla hyppäämisen jälkeen sileän harjoituksina ravaillen ensin ympyröitä ja voltteja tehden, sen jälkeen lähdemme tekemään pitkät loppukäynnit Sarqun kanssa, joka on hakenut tallista itselleen hevosen maastoseuraksi, sillä on aivan liian kuuma lähteä maasto-oppaaksi kävellen! Vivalle on jäänyt hieman into päälle esteiltä, eikä se malta alkuun oikein kävellä rauhallisesti, mutta huomattuaan että suuntaammekin maastoesteiltä poispäin alkaa tammakin painaa päätään alas ja rentoutua kaverin seuraksi.

  Maastoretki kaverin kanssa sujuu hienosti tottuneilta maastoratsuilta ja tallille palatessamme hyppään kyydistä hieman kankein jaloin estejalustinten lyhyydestä johtuen, enpä taaskaan muistanut niitä maastoon pidentää.. Nostan jalustimet ylös ja löysään vyötä reiällä, sitten talutamme ratsut sisälle. Viva saa mennä suorinta tietä pesukarsinaan, sillä on aivan hikinen, vaikka pahimmat jäljet ovatkin maastoillessa kuivuneet, niin on se silti pesun tarpeessa, etteivät ötökät tartu siihen kiinni ikävästi hienhajun viitoittaessa tietä. Saatuani varusteet telineelle riisun suitset vaihtaen ne riimuun ja huuhtelen koko hevosen viileällä vedellä. Se tuntuu melko lämpimältä huolellisesta kävelystä huolimatta, joten viilaan hikiviilalla veden pois ja huuhtelen koko hevosen uudelleen antaen viileän veden jäädä hetkeksi hevosen päälle. Sen jälkeen huuhtelen vielä rintakehää ja vatsanalustaa jäähdyttäen tammaa, joka juo samalla melassivettä elektrolyyttilisällä maustettuna toiselta puolen sidottuna, vaikka pysyisi se kaiketi siinä vapaanakin.. Saatuani tamman pestyä kokonaan kuivaan sen hikiviilalla ja laitan linimentit, jonka jälkeen hevoset pääsevät laitumelle takaisin sopivasti ilman viilettyä iltaa kohti. Viva jää portille katsomaan jälkeemme ja heitämme niille muutamat leivänkannikat vielä palkaksi hyvin sujuneesta päivästä.

  29.07.2018 Päiväkirjamerkintä, kirjoitti omistaja

  Viva oli varsonut jo 2 upeaa varsaa: Grozan ja Klavdiyan, jotka kummatkin olivat osoittaneet kykynsä kenttäradoilla jo. Kummatkin seuraavat vahvasti emänsä polkuja ja suuntaavat joskus myös kerjl. Mutta ensin on Vivan vuoro ja tarkoitus olikin ilmoittaa se seuraavan kuukauden tilaisuuteen. Hieman tässä jännitetään, että mikä palkinto sieltä sattuu mukaan, mutta odotukset ovat kumminkin korkealla. Kakkonen on nyt aivan varma, mutta ykkönen on se suurin kysymys, että riittäisiköhän rahkeet ihan siihen kivuta. Viva on kyllä tasapaksu suorittaja, mutta laatuarvosteluissa myös rakenne ja suvun tekijät ratkaisevat, jotka tekee hieman jännittävät. Viva onkin jo sitä mieltä, että tämä kisarumba saisi olla jo ohi ja niin se varmasti tulee olemaankin tämän viimeisen puristuksen jälkeen. Tamma jätetään sen jälkeen kisaeläkkeelle ja muutamat varsat vielä tekemään.